Luonto vrt. vankeus

Lea Lastikka totesi  Huomenta Suomi -lähetyksessä, että luonnossa menehtyy huomattavasti enemmän eläimiä kuin tuotantotiloilla. Tällä hän perustelee sitä, että tuotantotiloilla eläimiä voi kuolla, ”koska se kuuluu tähän elämään.” Tiloilla menehtyy noin 3 % linnuista ennen teurastusta.

On totta, että luonnossa kuolee isojakin määriä lintuja vuodessa. Hippiäisistä jopa 90 % saattaa kuolla kovina pakkastalvina, harakoista 10-20 %. Eläimet paleltuvat kuoliaaksi, näkevät nälkää, kuolevat tauteihin tai jäävät pedon kynsiin.

Otetaanpa taas lemmikkiesimerkki. Ostan 140 neliöisen omakotitalon johon laitan viemäröinnin joka huoneeseen. Hankin sinne 1000 kissaa, joista kukin painaa seitsemän viikon päästä noin 5 kiloa. (vrt. broilereita on suositusten mukaan 35kg/m2). Kissoista kuolee 3 % eli 30 seitsemän viikon sisällä.

Osa kuolee nälkään, sillä jotkut kissoista ei kasva muiden tahdissa, eivätkä ylety vesinippoihin. Osa kuolee sydänpysähdyksiin. Osan tapan, sillä näen, että niiden jalat ovat vääntyneitä, käpälät murtuneita tai niillä on vesipöhöä tai niveltulehduksia. Osaa kituvista en huomaa, joten nämä kissat elävät esimerkiksi jalat vääntyneinä lajitovereidensa alla koko lyhyen elämänsä. Lopuista 970 kissasta noin puolet kärsii jonkinasteisista jalkaongemista.

Raadollinen esimerkki, eikö totta? Mutta broileritiloilla arkipäivää.

Luonnossa eläimillä on edes mahdollisuuksia yrittää selviytyä. Petoa voi päästä pakoon. Voi huolehtia mahdollisimman hyvin poikasista, jotta ne selviytyisivät aikuisiksi. Voi rakentaa itselleen ja perheelleen lämpimän ja turvallisen pesän. Muuttolintu voi lentää etelään kun päivät lyhenevät ja pohjoistuuli alkaa varoittaa talven tulosta.

Mutta mikä oleellisinta: voi nauttia elämästä.

Otetaan vertailuksi esimerkiksi tämä varis, joka laskee ”lumilaudallaan”:

Se selvästi nauttii elämästään. Sen jokainen päivä on erilainen. Erilaista ruokaa, erilaisia kohtaamisia, erilaisia leikkejä, erilaista säätä, mahdollisesti vähän eri maisemiakin.

Katso sitten tätä broileritilaa. Näetkö nautintoa? Näetkö iloa, vapauden riemua?

broilerihalli

Kuva: tehotuotanto.net

Ihminen vie munat kanaemoilta. Laittaa munat hautomakoneeseen. Vie pienet vastakuoriutuneet poikaset kasvatushalliin. Ottaa tällöin vastuun koko linnun elämästä. Voiko silloin verrata luontoon?

Voinko sanoa, että voin pitää tuhatta kissaa 140 neliön kokoisessa omakotitalossa ja viitata kintaalla niille 30:lle kärsivälle ja kuolleelle, koska luonnossa eläimiä kuitenkin kuolee enemmän? Eikö minulla pitäisi olla vastuu niistä eläimistä, jotka vangitsen, jotta niitä ei kituisi kuoliaaksi? Miten se onnistuu, jos kissoja on 1000? Entä silloin, kun lintuja on 100 000?

Kun olin töissä broilerihallissa, löysin joka päivä kymmeniä kituvia eläimiä, jotka sitten tapettiin. En varmasti löytänyt kaikkia. Tilallinen, jonka silmän pitäisi olla harjaantuneempi kuin minun, löysi kituvia melkein kymmenen kertaa vähemmän.

 

P.S. Pakko vielä saivarrella: Lastikka mainitsi, että luonnossa kymmeniä prosentteja eläimistä ei näe päivänvaloa kuin muutamia päiviä. Suomessa 100 % broilereista ei koskaan näe päivänvaloa, ellei lasketa mukaan sitä vaihetta, kun linnut pakataan teurasautoon.

P.P.S. Mikäli katsoitte Huomenta Suomi lähetyksen loppuun, viittasin tutkimukseen, jonka mukaan noin puolet broilereista kärsii jalkaongelmista. Kyseessä oli Welfare Quality -tutkimus, jonka mukaan 10-30 % broilereista kärsii kivuliaista jalkasairauksista. Suomessa tehdyssä ensimmäisessä broilerien Welfare Quality -arvioinneissa 50,4 % linnuista sai arvosanan 3 kävelytestissä, mikä tarkoittaa ”ilmeistä epänormaaliutta, vaikuttaa liikkumismahdollisuuteen” (käännetty WQ-ohjeista: obvious abnormality, affects ability to move). Vakavampia arvosanoja 4-5 sai 0,6 % linnuista (Lähde: Siipikarjaliiton lehti Suomen siipikarja 3/2013). EFSAn (European Food Safety Authority) raportissa arvosana 3 luokitellaan tasoksi, joka voi jo aiheuttaa linnulle kipua ja epämukavuutta.

Mainokset