Mikä on elämän tarkoitus?

Olin eilen vieraana keskustelutilaisuudessa Kouvolassa. Tilaisuuteen oli tullut joukko tilallisia, jotka kiivaasti puolustivat elinkeinoaan.

Näytin tuotantoeläinten turvakodissa olevan sian kuvaa. Siinä possu köllöttelee tyytyväisenä mutalammikossa, jonka se on itse kaivanut ja johon minä olen lisännyt vettä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi tilallisista tivasi merkitsevä ilme kasvoillaan, onko kyseinen sika lemmikki. Onko, onko? Kun sanoin sen elävän turvakodissa, totesi tilallinen, että se on siis lemmikki.
Kyseessä on siis iso karju, ei mikään minipossu.

Yle uutisoi eilen lampaista otsikolla ”Kesälampaan tehtävä on kasvaa syksyn lihapadaksi”.
”Syksyllä kesälammas päätyy pataan tai pakastimeen, joka on lampurin mukaan liian monelta unohtunut totuus. Söpö karitsa on tarkoitettu kasvamaan ihmisen ravinnoksi”, artikkeli jatkaa.

Miten niin on tarkoitus? Kuka on tarkoittanut? Kuka on antanut sen tehtävän? Miksi?

Kukaan muu ei sitä tarkoitusta ole antanut kuin ihminen. Mikäli ihminen olisi keksinyt lampaan olevan lemmikki, sitä ei tapettaisi sen takia, että ihmiset haluavat syödä sen lihaksia.

Eläinsuojelulainsäädäntökin asettaa jopa saman lajiset eläimet eri asemaan sen mukaan, mihin ne syntyvät. Mikäli kettu syntyy eläintarhaan, sillä on oltava tilaa 600 m². Mikäli turkistarhalle, riittää 0,8 m². Jos kettu syntyy luonnossa, sen saa pyydystää julmasti jalkanarulla, mutta sitä ei saa vangita pidemmäksi aikaa. Ketun luonnollinen reviiri on noin 20 km².

Eläimen tarpeet ovat samanlaiset riippumatta siitä, mihin se syntyy. Sika tarvitsee mutakylpypaikan riippumatta siitä elääkö se tuotantolaitoksessa vai turvakodissa. Kun sian päästää tehotuotantolaitoksesta vaikka metsään, se osaa rakentaa itselleen lämpimän pesän. Kun kanan päästää häkistä pois, se osaa munia suojaisaan paikkaan ja se alkaa kylpeä hiekassa, kuten tässä videossakin näkyy. Tuotantolaitoksissa niillä ei vain ole näihin oleellisiin asioihin useimmiten mahdollisuutta.

Mikä oikeus ihmisellä on osoittaa jokaisen eläimen elämän tarkoitus?

Toisessa Ylen uutisissa lampaiden elämä on mitätöity jo kohdussa: jopa vielä sikiöasteella olevia karitsoita kutsutaan pääsiäispaisteiksi. Kolmannessa Ylen uutisessa maitotilallinen kertoo lehmän olevan ”toimiva”, joten se saattaa yltää maitomäärässä vielä 150 000 kiloon.

Samaisessa eilisessä keskustelutilaisuudessa eräs tilallinen sanoi, ettei häntä ole kasvatettu siihen, että eläimiä pidettäisiin koneena. Ei ole opetettu, että tuossa on tuo tuotantolaitos ja siellä on koneita.

Vaikka ei olisi erikseen opetettu, että eläimet ovat koneita, kielenkäyttö ja asenteet kertovat paljon. Kuten sen, että eläimiä kutsutaan paisteiksi ja niille läntätään otsaan heti niiden elämän tarkoitus, joka on olla pelkästään ihmisen hyödyke. Minä näen lammasta katsellessani tuntevan eläimen, jonka elämän tarkoitusta minulla ei ole oikeutta määrittää. Joku muu näkee saman lampaan nähdessään paistin. Siinä on aika iso ero, pitääkö eläintä arvokkaana sen itsensä vuoksi vai sen ominaisuuden, kuinka paljon lihaksia/munia/maitoa se tuottaa.

Mainokset

Entä luomueläimet?

Monet toimittajat ovat kysyneet, mikä olisi ratkaisu: Ihmiset kuitenkin syövät lihaa. Oletettavasti he haluaisivat minun suosittelevan luomulihaa.

En kuitenkaan pysty enkä halua suositella niin. En halua kehottaa ketään tappamaan eläimiä pelkästään makunautinnon takia. En, vaikka eläin olisi kirmaillut vapaana koko elämänsä.

Olen käynyt tässä vuosien saatossa yhdellä luomulypsytilalla, parilla luomulihakarjatilalla sekä luomusikalassa ja -kanalassa. Sikalassa emakot pääsivät ulos, mutta sekin oli asfalttipiha. Asfaltin päällä oli turvetta, mutta ei kunnon tonkimiseen saatikka rypemiseen saakka. Karjuporsaat kastroitiin ilman puudutusta.

sika

Luomusika asfalttipihalla

Kanalassa oli tuhansia kanoja. Kanat pääsivät kyllä kesäisin ulos, mutta kaikki eivät uskaltaneet mennä, sillä kanat ovat arkoja ja niitä oli niin paljon ja ahtaasti. Lisäksi kukkotiput oli tietenkin jo tapettu silppurilla tai kaasulla – niillähän ei munantuotanossa tee mitään.

luomukanala6 (640x480)

Kana pystyy tunnistamaan enintään noin 80 lajitoveriaan. Luomukanalassa on tuhansia kanoja.

Lypsynavetta oli ehkä paras näkemäni. Se oli sellainen ulkopihatto, jossa oli paksu olkikerros. Tosin kuulin myöhemmin eräältä eläinlääkäriltä, että tuollaisilla tiloilla on ongelmana se, että kovilla pakkasilla maito voi jäätyä lehmien vetimiin.* Kevät- ja syysaikaan muu alue oli liejuinen. Vasikat erotettiin emoistaan jo muutaman päivän kuluttua syntymästä.

Lihakarjatiloilla vasikat saivat olla emojensa kanssa ja eläimet laiduntivat kesäisin. Osan aikaa oli aika liejuista.

lehmalikanen (640x480)

Tämä luomutilan kaveri tapetaan, jotta ihmiset voisivat syödä sen lihaa

Jos nämä epäkohdat lähtisivät pois, sanoisinko sitten, että syökää luomua?

Otan vertauksen: Jos olisin elänyt 1800-luvun Yhdysvalloissa, toivon, että olisin ollut orjien puolestapuhuja, ”orja-aktivisti”. Toivon, että olisin ollut sellainen, joka olisi havitellut koko orjuuden lakkauttamista, eikä pelkästään esimerkiksi parempia työoloja tai pidempiä kahleita. Minulle olisi naurettu, minulle olisi sanottu, että ”mahdotonta”, minulle olisi sanottu, ettei talous kestä orjuuden lakkauttamista. Mutta toivottavasti en olisi antanut periksi.

Tiedän, että toiveeni on kaukainen. Itse olen ollut vegaanina puolet elämästäni, 17 vuotta. Päivääkään en ole katunut, enkä ole koskaan kokenut luopuvani mistään. Terveyteni on hyvä ja nautin ruuasta jota syön. Mutta monet muut ihmiset syövät lihaa, vaikkakin lähitulevaisuudessa lihan kulutusta on olosuhteiden pakosta pakko vähentää. Monien mielestä päivä ilman lihaa tuntuu mahdottomalta. Pitäisikö minun sanoa näille, että syökää edes luomulihaa? En sano.

Kasvissyöjien määrä lisääntyy. Esimerkiksi Yle uutisoi muutama vuosi sitten, että 20 % 15-24-vuotiaista naisista ei syö lihaa. Se on iso luku. Kun minä aloin kasvissyöjäksi 15-vuotiaana, olin hetken aikaa koulun ainoa kasvissyöjä.

Minä uskon ja toivon, että eläimet saavat ansaitsemansa arvon, enkä suostu sanomaan, että tapattakaa sellaisia eläimiä, jotka ovat eläneet hieman paremman elämän. Unelmani on kaukainen, eikä se tapahdu minun elinaikanani, mutta se ei silti tarkoita, että minun täytyisi antaa periksi. 1800-luvulla Yhdysvalloissa eli ihmisiä, jotka eivät antaneet periksi. Heidän ansiostaan ihmisorjuus kiellettiin lailla. Minä haluan olla heidän kaltaisensa.

 

* P.S. 9.4.2014: Eräs tilallinen otti yhteyttä ja kertoi, että heidän tilallaan lehmät ovat ympäri vuoden ulkona aamu- ja iltalypsyn välisen ajan, eikä maito ole koskaan jäätynyt vetimiin kovillakaan pakkasilla. Hyvä niin.

Toinen painos!

Onpa mukavaa, että jo heti viikko julkkareiden jälkeen kirjasta päätettiin tehdä toinen painos! Muutama päivä sitten uusi kirjasatsi sitten saapui Intoon. Mukava huomata, että niin moni on kiinnostunut eläinasioista ja haluaa lukea kirjan!

kuva

Olen myös kiertänyt siellä täällä ympäri Suomea kirjan tiimoilta ja vielä olisi tarkoitus mennä ainakin Turkuun, Kouvolaan ja Helsinkiin kertomaan kirjasta ja sen syntyprosessista. Aikataulut löytyvät täältä. Tervetuloa  kuuntelemaan!

Tässä blogissa on parhaimmillaan ollut päivän aikana noin 3000 kävijää. Kirjan Facebook-ryhmän on löytänyt jo yli 650 ihmistä, joka on kai ihan hyvä saavutus sekin.

Keskustelu eläimistä on vielä alkumetreillä ja lisää keskustelua ja tekoja tarvitaan, jotta eläinten asema paranisi!