Entä luomueläimet?

Monet toimittajat ovat kysyneet, mikä olisi ratkaisu: Ihmiset kuitenkin syövät lihaa. Oletettavasti he haluaisivat minun suosittelevan luomulihaa.

En kuitenkaan pysty enkä halua suositella niin. En halua kehottaa ketään tappamaan eläimiä pelkästään makunautinnon takia. En, vaikka eläin olisi kirmaillut vapaana koko elämänsä.

Olen käynyt tässä vuosien saatossa yhdellä luomulypsytilalla, parilla luomulihakarjatilalla sekä luomusikalassa ja -kanalassa. Sikalassa emakot pääsivät ulos, mutta sekin oli asfalttipiha. Asfaltin päällä oli turvetta, mutta ei kunnon tonkimiseen saatikka rypemiseen saakka. Karjuporsaat kastroitiin ilman puudutusta.

sika

Luomusika asfalttipihalla

Kanalassa oli tuhansia kanoja. Kanat pääsivät kyllä kesäisin ulos, mutta kaikki eivät uskaltaneet mennä, sillä kanat ovat arkoja ja niitä oli niin paljon ja ahtaasti. Lisäksi kukkotiput oli tietenkin jo tapettu silppurilla tai kaasulla – niillähän ei munantuotanossa tee mitään.

luomukanala6 (640x480)

Kana pystyy tunnistamaan enintään noin 80 lajitoveriaan. Luomukanalassa on tuhansia kanoja.

Lypsynavetta oli ehkä paras näkemäni. Se oli sellainen ulkopihatto, jossa oli paksu olkikerros. Tosin kuulin myöhemmin eräältä eläinlääkäriltä, että tuollaisilla tiloilla on ongelmana se, että kovilla pakkasilla maito voi jäätyä lehmien vetimiin.* Kevät- ja syysaikaan muu alue oli liejuinen. Vasikat erotettiin emoistaan jo muutaman päivän kuluttua syntymästä.

Lihakarjatiloilla vasikat saivat olla emojensa kanssa ja eläimet laiduntivat kesäisin. Osan aikaa oli aika liejuista.

lehmalikanen (640x480)

Tämä luomutilan kaveri tapetaan, jotta ihmiset voisivat syödä sen lihaa

Jos nämä epäkohdat lähtisivät pois, sanoisinko sitten, että syökää luomua?

Otan vertauksen: Jos olisin elänyt 1800-luvun Yhdysvalloissa, toivon, että olisin ollut orjien puolestapuhuja, ”orja-aktivisti”. Toivon, että olisin ollut sellainen, joka olisi havitellut koko orjuuden lakkauttamista, eikä pelkästään esimerkiksi parempia työoloja tai pidempiä kahleita. Minulle olisi naurettu, minulle olisi sanottu, että ”mahdotonta”, minulle olisi sanottu, ettei talous kestä orjuuden lakkauttamista. Mutta toivottavasti en olisi antanut periksi.

Tiedän, että toiveeni on kaukainen. Itse olen ollut vegaanina puolet elämästäni, 17 vuotta. Päivääkään en ole katunut, enkä ole koskaan kokenut luopuvani mistään. Terveyteni on hyvä ja nautin ruuasta jota syön. Mutta monet muut ihmiset syövät lihaa, vaikkakin lähitulevaisuudessa lihan kulutusta on olosuhteiden pakosta pakko vähentää. Monien mielestä päivä ilman lihaa tuntuu mahdottomalta. Pitäisikö minun sanoa näille, että syökää edes luomulihaa? En sano.

Kasvissyöjien määrä lisääntyy. Esimerkiksi Yle uutisoi muutama vuosi sitten, että 20 % 15-24-vuotiaista naisista ei syö lihaa. Se on iso luku. Kun minä aloin kasvissyöjäksi 15-vuotiaana, olin hetken aikaa koulun ainoa kasvissyöjä.

Minä uskon ja toivon, että eläimet saavat ansaitsemansa arvon, enkä suostu sanomaan, että tapattakaa sellaisia eläimiä, jotka ovat eläneet hieman paremman elämän. Unelmani on kaukainen, eikä se tapahdu minun elinaikanani, mutta se ei silti tarkoita, että minun täytyisi antaa periksi. 1800-luvulla Yhdysvalloissa eli ihmisiä, jotka eivät antaneet periksi. Heidän ansiostaan ihmisorjuus kiellettiin lailla. Minä haluan olla heidän kaltaisensa.

 

* P.S. 9.4.2014: Eräs tilallinen otti yhteyttä ja kertoi, että heidän tilallaan lehmät ovat ympäri vuoden ulkona aamu- ja iltalypsyn välisen ajan, eikä maito ole koskaan jäätynyt vetimiin kovillakaan pakkasilla. Hyvä niin.

Mainokset